”Kuin
jokivettä sateen jälkeen. Vesi siis, ” hän kertoi ylpeänä, ”makea vesi, jos
tarkkoja ollaan.”
”Niinpä tietenkin, ” Iason puuskahti, ”kuin sattumalta meidän luokaltamme
sattui löytymään jokaista elementtiä. Sinä varmaan olet sitten ilma, eikö vain?”
Nyt Lili pudisti päätään.
”En usko, että minä itse olisin mitään. Se voisi selittää miksi tiedän mitä
muut ovat, ” järkeenkäymätön selitys, mutta hyväksyttiin.
”No mitä me nyt hyödymme tästä tiedosta?” Minä kysyin vaihtaen samalla painoa
toiselle jalalleni.
”En minä tiedä, ” Lili tiuskahti, ”minä luin koko eilisen yön eri kirjoittajien
mielipiteitä asiasta, mutta koulun kirjaston kirjat sisältävät vain
tyhjäpäiväistä tietoa jumalista, sodista ja tulvasta. Sain selville vain
joistain pienistä vaikutuksista ihmissuhteisiin. On esimerkiksi harvinaista,
että kaksi saman elementin ihmistä rakastuisi toisiinsa tai kykenisi elämään
yhdessä, mutta taas toisiaan täydentävät päätyvät herkemmin yhteen: Vesi ja
maa, ilma ja salama, tuli ja ilma, tuli ja salam-”
”Eivät elementit noin toimi, ” Yarrow aiheutti minulle sen päivän
sydänkohtauksen avaamalla suunsa, ”tulessa ja salamassa ei ole yhteistä. Kaksi
samaa vahvistaa toista.”
”Ei aina, ” Lili intti vastaan, ”salama voi sytyttää tulen ja jos kaksi liian
samanlaista persoonaa kohtaa, siitä saattaa syntyä valtataistelu. Toinen
tukahduttaa toisen. Mieti, kaksi vettä yhdessä, makea ja suolainen-”
”Lopeta, tuo menee jo kemian puolelle ja minä kannan tällä hetkellä kaunaa
Winsteadille, ” Iason tuhahti.
”Kaksi makeaa yhdistyisi, ” Yarrow väitti oman mielipiteensä puolesta, ”kaksi
tulitikkua sytyttää tulen paremmin. Hiekka ja multa sekoittuvat.”
”Tai toisen olemassaolo lopahtaa, ” Lili totesi, ”onko kahden tulitikun tuli
kaksi vai yksi.”
”Yksi, ” Nanette vastasi, ”mutta jos erotat ne toisistaan, niitä on kaksi ja
liekki palaa heikommin.”
”Kun kyseessä on tulitikku, ” kuului Lilin vastalause, ”mutta kyse on
ihmissieluista. Kaksi palavaa sielua, molemmat vaatimassa omaa elintilaansa.
Toinen joutuu luovuttamaan omaa elinsijaansa toiselle, jos he haluaisivat
toimia yhdessä.”
”Niin, jos he eivät onnistu toimimaan yhdessä, ” minä huomautin väliin, ”mutta
voisimmeko vaihtaa aiheemme joksikin muuksi? Saat tämän kuulostamaan siltä,
että minun pitäisi tappaa jokainen tulisieluinen ihminen joka tulee vastaani.”
”Emme, ” Iason tiuskaisi minulle, ”haluan selvittää sinulle sopivan naisen.
Joten tuli ei pärjää tulen kanssa vaikka oikeasti pärjääkin, eikä veden.
Maakaan ei pärjää tulen kanssa-”
”Tuli tarvitsee aineen jolla se voi palaa, ” Lili huomautti.
”Mutta se ainehan tuhoutuu siinä, ” Iason töksäytti, ”tuli ja tuuli taas eivät
kyllä kuulu toisiinsa millään lailla.”
”Perusjuttuja Iason, ” Nanette huomautti, ”pistät kynttilän lasipurkin alle,
mitä käy?”
”Tuli sammuu, ” Iason vastasi hitaasti.
”Miksi?” Nanette intti vastausta.
”Koska se tarvitsee ilmaa, ” oli vastaus.
”Ja mitä tuuli on?”
”Ilmaa.”
Siinä vaiheessa Iason päätteli olevansa tyhmä ja hän vaihtoi aihetta.
”Salama ja ilma. Miten ne toimivat toisiaan kohtaan?”
”Salamointia tapahtuu taivaalla, ” Lili totesi olkapäitään kohauttaen, ”staattista
sähköä syntyy kylmällä ilmalla.”
”Tätähän voi jatkaa vaikka kuinka kauan, ” minä tuskastuin, ”ja löytäisimme vain
syitä molemmin puolin emmekä pääsisi tästä yhtään mihinkään. Mikä tahansa voi
sopia minkä tahansa kanssa, joten kerro minulle Marcellan elementti ja minä
keksin meille hyvän syyn mennä treffeille.”
”Mitä jos vain unohdetaan koko parittaminen ennen kuin joku keksii syyn miksi
minun ja [i]Elliotin[/i] pitäisi olla yhdessä, ” Iason puuskahti raivostuneena.
”Elliot oli myös vesi, ja kasvit tarvitsevat vettä kasvaakseen mullas-”
”Lopeta!” Parahti Iason, ”en todellakaan kaivannut tuota mielikuvaa!”
”Muista mitä sanoimme aiemmin maasta ja tulesta, miten tuli tarvitsee maata-”
Lilin silmät hehkuivat innosta pistäessään nyt myös minut kärsimään
mielikuvista.
”Nyt blondi oikeasti-!” Iason ärähti ja hyökkäsi leikkimieliseen taisteluun
Liliä vastaan. Me muut jäimme katsojiksi tässä taistelussa, jonka Lili tulisi
voittamaan. Hetkeen meidän keskittymisemme kuitenkin herpaantui, kun Yarrow
ilmoitti Nanetelle salissa olevan jotain katsottavaa. Ehdin kuulla puolen
kysymystä Iasonin kivunhuudoilta, ja se oli: ”Kuka tuo on?”
Katseeni kiersi nopeasti salin ympäri, ja huomasinkin jonkun tuntemattoman
henkilön kerrosta meitä ylempänä katsomossa. Se oli joku tyttö, jolla oli
yllään koulumme määräämät vaatteet, mutten tunnistanut häntä ainakaan
keneksikään jonka olin nähnyt aikaisemmin. Nopeasti katsottuna hänellä oli
lyhyet hiukset, joista erotin näinkin kaukaa mustaa sekä luonnonkeltaista. Voi
samperi Iason ja hänen hiusfetissinsä, tällaiset huomiot eivät kuuluneet
elämääni ennen tapaamistamme.
”En tunne, ei kiinnosta, ” Nanette oli löytänyt saman tytön katseellaan ja
unohti hänet saman tien. Ajatukseni kulkivat sillä hetkellä samaa ja kadotin
tytön mielestäni sillä hetkellä alkavan liikuntatunnin myötä. Nyt oli näyttää G
ryhmän Marcellalle, että olin parempi kuin hänen luokkalaisensa pojat.
A/N 5987
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti