Tämä ei ole luku

Sinne meni se Nanokuu.

Tarinaa ois noin kaksi lukua jäljellä, plusmiinus ns. epilogi ja kyllä, mie olen vieläkin kirjoittamassa. Jotenkii aina, kun lupaan kirjoittaa, niin eihän siitä mitään tule, mutta katsotaan mitä tapahtuu. Suurena suunnitelmana on jatkaa tämä kökkö loppuun ja ettiä joku betailemaan tai ainakin lukemaan ja kommentoimaan siltä varalta, että joku vuosi tän vois ehkä julkasta.

Tänään mie kuitenkin piirrän ja nukun, samalla yritän selvittää ongelman: "Miten Kesän valtakunta suree kuolleitaan" (... no, juhlimalla...)

//Plääh, oon löytäny jo tän päivän aikana niin monta asiaa jotka haluan muokata tarinasta enemmän tai vähemmän. Suurinpana lienee Zachin ja Nathanin suhde. Ne tarttee niin paljon enemmän aikaa kasvaa kiinni toisiinsa kuin mitä mie annoin niille. Ei ollu alunperin tarkoitus, että Kohtalo tai mikään muu ylempi voima niitä tunkis yhteen, vaan että ne itte luo omasta suhteestaa niin vahvan, et Kohtalo ne kiinnittää toisiinsa.
Määh.
Toine on Shinja Kira ja sen motiivit. Okei, se koko homma on muutenkin vähän kesken kun se kuitenkin vielä palaa tarinaan, mutta kun tuonne väliin pitäisi saada tungettua niin paljon lisää kökköä ja sitä varten tartteis myös Zachille lisää luonteenkasvatusta ihan sinne Talven valtakunnan ajoille.
//2 Kolmas on Kohtalo. Emmie halua siitä tommosta millaisena oon nyt sen kuvaillu. Sen pitäis olla enemmän semmonen mystinen elementti jossain taustalla josta kukaan ei oikein tiedä mitään, semmonen fakta vaan, että mikään ei satu sattumalta vaan kaikki tapahtuu syystä. Ei tarttee käydä noita tyhmiä keskusteluja siitä, että mikä on ihmisten ittensä määrämää ja niin edelleen, koska ne ei oo johtanu tässä yhtään mihinkään.

Alkuperäiskuva asuu täällä koska minen itte osaa piirtää ilman mallia