Jerry ja Iason

Jerry oli ihan eka hahmo minkä mie loin maailmaani. Korkkiruuvikiharat, veikeä ilme, vihreät silmät ja johtajaluonne, siitä se kaikki lähti. Tälle hahmolle syntyi vastapari melkein heti, Avril Privette, sulkeutunut tyttö joka huokuu vihaa. Iasonista ei tässä vaiheessa ollut vielä puhettakaan, hänet loi kaverini joskus silloin Lauritsalan kauppalassa keväällä istuskellessamme. Jo ensimmäisestä silmäyksestä alkaen Iasonista näki, että tästä jätkästä ei seuraa mitään hyvää.

 Aluksi Jerryn ja Iasonin piti olla vain parhaita kavereita, kämppiksiä. Vähän kuin Sirius ja James, tuhokaksikko, mutta toisin kuin Sirius ja James, Jerry ja Iason eivät ole pahoja. Iasonilla ei riitä kunnioitusta yhtään korkea-arvoisemmilleen, kuten opettajille, mutta hän pitää vahvasti heikompien puolta. Jerry taas tekee aikalailla mitä hän itse haluaa, mutta hänen hahmonsa on syntynyt sen periaatteen ympärille, että hän haluaa kaikkien pärjäävän keskenään. Kaikkien.

Sitten alkoikin ensimmäinen NaNoWriMo. Pari päivää oli vasta menny, kun selitin kaverilleni tarinastani, ja erityisesti tästä kaksikosta. Se oli hän, joka ensimmäisenä heitti vitsillä kysymyksen: "Ai onks ne homoja?"

"No eivät ole!" Automaattinen vastaus. Iasonilla pyörii naisia enemmän kuin sukkia, Jerry on kihloissa Avrilin kanssa. Eivät, nämä kaksi ovat yksinkertaisesti vain kavereita. Todella hyviä sellaisia.

Kirjoittaminen jatkui. Jerry ja Iason kasvoivat hiljalleen läheisimmiksi, mutta pidin pääni: He ovat vain kavereita. Pian tuli tilanne, etten enää halunnut kirjoittaakaan muusta kuin näistä kahdesta törpöstä olemassa kahdestaan hupsuja. Hiljalleen alkoi tulla itsellenikin kysymys: "Mitä jos sittenkin?"

Mutta ei.

Ensimmäinen NaNoWriMo meni näissä tunteissa. Jerrylla ja Iasonilla oli vain kummallisen läheinen suhde toisiinsa, muttei mitään muuta. Toisen NaNoWriMon alkaessa mieleni oli kuitenkin kääntänyt tilanteen ympäri, ja tässä vaiheessa peliin alkoi tulla muutakin mukaan. Päätin, että Iason ja Jerry olisivat todellakin päätyneet yhteen, ellei Avril olisi pakotettu heidän väliinsä. Tarinan oli yhä tarkoitus mennä samalla tavalla kuin ennenkin: Avril ja Jerry eivät ikinä oppisi hyväksymään toisiaan ja kaiken sen riitelyn välillä heidän molempien oli tarkoitus kadotuttaa itsensä, jääden ikuisiksi ajoiksi palamaan vihassaan sille paikalla ja Iasonin piti jäädä vankilaansa Luostariin olemaan sivuhahmo, kuten oli alunperin tarkoitettu.

Sitten oma kivinen sydämeni antoi periksi. Jerry sai jäädä henkiin, ja päätyi lopulta myös Luostariin, vain kohdatakseen siellä vanhan ystävänsä. Molemmat hahmot ansaitsivat paljon parempaa kuin mitä meinasin heille tarjota. Siitä se sitten lähti.

Nyt on 18 päivää kolmannen NaNoWriMoni alkuun. En usko pääseväni kirjoittamaan sanaakaan Jerrystä ja Iasonista, mutta heidän historiaansa käydään silti läpi, sillä kun Kohtalo kerran päättää että jotkin kaksi sielua kuuluu yhteen, niin näin myös tulee käymään. Jerry ja Iason ovat kuitenkin jo valmiiksi kulkeneet yhdessä pitkän matkan, mutta vielä pidempi on edessä.