Olemme oma vihollisemme.

Jumalatar vain kirosi ja siunasi ihmiskunnan, jättäen meidät sotimaan. Olimme tuomittuja tuhoamaan toinen toisemme, taistelemaan elinsijastamme ja oikeudestamme toteuttaa Kohtalon meille määräämää tietä. Kahdeksalletoista saarelle karkotimme toinen toisemme, kielsimme toisiltamme sen kaiken, mikä teki meistä näiden lakien mukaan ihmisiä.

Olemme oma vihollisemme.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

12 päivää jäljellä

Hiljalleen rupeaa tuntumaan paine. Muut alkaa olla jonkinmoisessa paniikinomaisessa tilassa, ja miulla vaan on tylsää. Tätä on suunniteltu niin pitkään, että jäljellä alkaa olla vain pienimpiä yksityiskohtia.

No, tulipahan tänään suunniteltua näiden kahden törpön ensitapaaminen.

Ja sitten kun yritin tata kirjoittaa niin bloggeri pisti aakkoset pois. Huomattavan arsyttavaa.

Jokatapauksessa, Talven valtakunta on Zacharyn ensimmainen pysakki, ja huonostihan se alkaa. Hanelle ei olla ehditty oikein opettaa muiden kansojen tapoja, ja heti ensimmaisena han sekoittaa Harperin ja Nathanin sukupuolet, silla toinen on pukeutunut viittaan. Viitta naet sattuu olemaan eriarvoisuuden mittari Syksyn valtakunnassa, ja sen perusteella Zach luulee Nathania perilliseksi (tunnistamatta tata pojaksi). Nath on ainoa joka huomaa virheen ja he kayvat asiasta sanatonta keskustelua silla valin, kun muut puhuvat tarkeammista asioista, jotka eivat poikia kiinnosta. Uuden kuninkaan matka alkaa hieman toppuraisesti, eika Nathan mahdollisen kuningattaren veli, tee asiasta yhtaan helpompaa vittuilemalla pikku mokista aina kun saa siihen mahdollisuuden.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti